Arvoisat kumppanit: etätyö ja lähisuhde?

Ajattelin ensin, että en kirjoita sanaakaan koronasta tai sen vaikutuksista työhön. Nyt kun keskustelua käydään rajoitusten purkamisen teemoissa ja ”uuteen normaaliin” palaamisessa, en pystynytkään tätä aihetta välttämään.

Miten asiakkuus- ja kumppanuustyö on hoitunut viimeisen kahden vuoden aikana ja millä tavalla me kumppaneittemme kanssa haluamme yhteistyötämme hoitaa tulevaisuudessa?

Ennen poikkeusoloja hoidimme kumppaneittemme kanssa yhteistyötä ”lähisuhteessa”. Kohtaamisemme tapahtuivat pääosin kasvokkain ja kohtaamisissamme käsittelimme samassa yhteydessä kaikkia suhteeseemme kuuluvia asioita; kävimme läpi kumppanuutemme kehityssuuntia, tarkastelimme eri yhteistyömuotojen toteutumista, ideoimme uutta, tapasimme työlounaalla, jonka nimenomaisena tarkoituksena oli tehdä työtä syömisen estämättä sitä, pyöritimme arkea akuuttien yhteistyömuotojen jalostamiseksi ja niin edelleen. Toki ennen koronaakin yhteisiä asioita hoidettiin sähköisesti, mutta useimmiten yhteisiä haasteita ratkottiin kasvokkain ja koko yhteistyö rakentui paljolti fyysisten kohtaamisten varaan. Tässä kohtaa ajattelua tuli mieleen vertaus yritysten parisuhteesta, jossa eletään arkea saman katon alla.

Käytännön syistä, jouduimme tilanteeseen, jossa useimmat ei-lähityötä tekevät siirtyivät pois toimipisteistä tai ainakin suurelta osin pois fyysisistä kohtaamisista kumppaneiden kanssa. Siirryimme etäsuhteeseen, verkossa tapahtuvaan yhdessäoloon, jossa lähes kaikki kumppanuuteen liittyvät asiat hoituvat digitaalisesti Teamissa tai vastaavassa ympäristössä puhelimenkin käytön muuttuessa entistä harvinaisemmaksi yhteydenpitomuodoksi. Poikkeustilan aikana on syntynyt hedelmällisiä yhteistyömuotoja ja kumppanuussuhteita henkilöiden kanssa, joita emme ole koskaan kasvokkain kohdanneet. En ole ihan varma kaikista, mutta varmasti ainakin omalla kohdallani etäily on joskus luonut mahdollisuuksia tehokkaiden ensikohtaamisten syntymiseen ja sitä kautta yhteistyön muodostumiseen. Mutta vakiintunutta kumppanuutta tai uutta yhteistyösuhdetta tulee myös hoitaa. En ole ihan varma, ovatko kumppanini valmiita poistamaan fyysisen kohtaamisen tästä yhtälöstä. Aion kyllä kysyä. Itse en ole tähän valmis.

Voisiko se uusi kumppanuussuhde olla sitä, että keskittäisimme ihan tietoisesti kumppanuustyömme arjen pyörittämisen verkkoon ja kun meillä on aikaa kohtaamisellemme, vaikka harvemminkin, käyttäisimme ajan yhteisistä onnistumisista nauttimiseen, vahvistaisimme tunnetta pitkäaikaisen yhteistyön arvosta ja molemminpuolisesta luottamuksesta ja suunnittelisimme tulevaa?

Miltä kuulostaa työelämäkumppaneiden laatuaika? Onko se hömppää ja ajanhukkaa, vai panostusta kumppanuussuhteeseen?

Marko Sinkkonen
Asiakkuus- ja kumppanuuspäällikkö
Careeria

Lisää tietoa asiakkuus- ja kumppanuustyöstä Careeriassa: Jalostamme osaamista työelämää varten

Kuva: Sanni Hirvonen