Taiteellisesta tekemisestä iloa, itsetuntemusta ja yhteisöllisyyttä

Johdanto

Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksissa pyritään tukemaan sopeutumista ja integroitumista uuteen ympäristöön. Perinteisten opetusmenetelmien rinnalla taidelähtöinen opettaminen voi helpottaa kotoutumista. Taiteelliset ja toiminnalliset menetelmät tarjoavat vaihtoehtoisen tavan oppia, ilmaista itseään ja yhdistyä toisiin ihmisiin. Tarkastelemme tässä tekstissä sitä, miten taide voi tukea ja rikastuttaa maahanmuuttajien kotoutumista. Olemme ammateiltamme paitsi työelämäopettajia, myös kuvataiteilijoita, joten luovien menetelmien käyttö on meille tuttua.

Taide ylittää kulttuuriset ja kielelliset muurit, mahdollistaen monimuotoisen vuorovaikutuksen. Sen avulla maahanmuuttajat oppivat uuden kotimaan kulttuurista ja samalla jakavat asioita omasta kulttuuristaan. Taiteen avulla voidaan kuvata ja kertoa tarinoita, jotka välittävät tunteita ja kokemuksia ilman kielitaitovaatimuksia.

Kielen oppiminen on keskeinen osa kotoutumista. Taiteen avulla se on usein hauskempaa ja luontevampaa. Draama, roolipelit ja näytelmät kannustavat monipuoliseen kielenkäyttöön ja luovat paineettoman ilmapiirin kielen harjoitteluun. Draamalliset harjoitteet voivat olla ihan arkisten tilanteiden, kuten asiointitilanteiden vuoropuheluiden esittämistä. Myös vaikka ammattien esittäminen ilman sanoja on tällainen harjoite. Visuaalinen taide ja erilaiset käsityöt auttavat oppimaan kieltä, kun opiskelijat kuvaavat teoksissaan erilaisia asioita ja ilmaisevat tunteitaan sanoin ja kuvin. Kuvat toimivat myös keskustelun tukena.

Kotoutuminen on joskus haastavaa ja monimutkaista, kun yritetään säilyttää oma kulttuurinen identiteetti sopeutuessa uuteen ympäristöön. Taiteen kautta pystyy heikollakin kielitaidolla ilmaisemaan tunteita ja kokemuksia, mikä auttaa ymmärtämään itseä ja vahvistamaan identiteettiä. Taiteen tekeminen ja jakaminen muiden kanssa myös lisää itsetuntoa ja rohkeutta olla oma itsensä uudessa ympäristössä. Se voi edistää myös sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Yhdessä tekeminen tarjoaa tilaisuuksia jakaa omia ajatuksia ja tunteita muiden kanssa.

Vuoropuhelua

Susanna: Keskustellaan vähän kokemuksistamme aiheeseen liittyen. Miten sinä ole kokenut taidemenetelmien käytön omissa ryhmissäsi?

Markku: Käytän useita taiteen eri menetelmiä, sekä opintoihin johtavilla että hitailla poluilla. Aivojen aktivoiminen tällä tavoin eri puolilta on selvästi eheyttävää, ja saa ihmisen toimimaan kokonaisvaltaisemmin. Parhaimmillaan olen luokassa huomannut joidenkin opiskelijoitteni kohdalla sen, kuinka taidelähtöinen tehtävä on avannut aivan uuden puolen heissä, ja innostanut opiskeluun muillakin osa-alueilla.

Toteutukset ja sovellukset ovat monitahoisia. Sama tehtävä tai idea toimii aina eri tavalla eri ryhmässä – tai samassakin ryhmässä eri päivänä. Moni opiskelija, johon ei tunnu saavan syvää kontaktia muuten, saattaa herätä loistamaan kirjoittaessaan, muovaillessaan savea tai vieraillessaan taidenäyttelyssä.

Susanna: Minulla on saman suuntaisia havaintoja. Toki kaikki eivät aina innostu yhtä paljon esimerkiksi kuvien tekemisestä, koska voi olla paineita tai käsityksiä itsestä vaikka ”huonona piirtäjänä”, mutta mielestäni kaikkien kanssa voi käyttää kuvallista materiaalia ainakin osana prosessia. Erilaiset kuvakortit ja museokäynnit tarjoavat aina hyviä lähtökohtia keskustelulle ja kirjoittamiselle. Itse käytän mielelläni erilaisia kuvakortteja, joilla voi ilmaista vaikka päivän tunnetilan tai kertoa oman elämän kokemuksista ja muistoista. Esimerkiksi Ateneumin tekemät kuvakortit taidekokoelmien töistä ovat avanneet monia hienoja keskusteluja ryhmissä. Tämä on mahdollista luokassa milloin vaan, mutta vierailut museoihin ja näyttelyihin ovat tietysti vielä erityisempiä tapahtumia. Millaisia vierailuja te olette tehneet sinun ryhmissäsi?

Markku: Olemme käyneet pienissä näyttelyissä, museoissa (Kiasmasta Ateneumiin ja Kaupunginmuseoihin) ja kansallisgallerioissa (Kansallismuseo on erityisen opettavainen paikka). Taiteen kieli on yleismaailmallinen, ja on ollut hienoa nähdä, kuinka jokaisella on kyky tulla kosketetuksi jonkin taiteen kautta. Suomalaisen taiteen tutkiminen saa varmasti ymmärtämään kansallisia piirteitämme ja yhteiskuntaa paremmin. Kansainvälisessä nykytaiteessa (kuten Kiasman näyttelyissä) voi käsitellä ajankohtaisia kysymyksiä ja samalla oman kulttuurin näkyminen mukana taiteessa on ollut selkeästi tärkeää monelle. Yhdessähän veimme opiskelijat myös Careerian toimipisteissä esillä olleisiin omiin näyttelyihimme. Tehtävien avulla opiskelijat ovat voineet vertailla mielipiteitään ja luoda avoimempaa käsitystä maailmasta (ja samalla opettajistaan?), muistathan?

Susanna: Niin, on ollut kyllä mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden tulkintoja teoksista. Jokainen tulkitsee kuvia omista näkökulmistaan käsin, joten siellä on nähty iloa ja surua. Minulle on jäänyt mieleen erityisesti Kiasman ARS22-näyttely, koska siellä oli esillä paljon kansainvälistä nykytaidetta, kuten irakilaisten nykytaiteilijoiden teoksia. Luulen, että monille opiskelijoille oli hyvä kokemus huomata, että heidän kulttuurinsa kiinnostaa ja sitä voi olla esillä myös täällä. Prosessi ei siis ole vain yksisuuntainen, vaan käydään ikään kuin vuoropuhelua. Näinhän kulttuuri muutenkin kehittyy; erilaiset tavat ja käytännöt sekoittuvat ja luovat uusia muotoja.

Markku: Joillakin opiskelijoilla taiteeseen tutustuminen on voinut vaikuttaa ammatin valintaankin. Taiteen eri harjoittajat muodostavat toki kokonaisen ammattialan, mutta se ei ole eikä voi olla valtavirtaa. Muutamalle maahanmuuttajalle ovat silti sekä taiteilijoihin tutustuminen henkilökohtaisesti että taiteen avaaminen opetuksessa osoittautuneet ratkaiseviksi virikkeiksi ammatinvalinnassa ja urapolulle suuntautumisessa, tai vahvistaneet uskoa omaan taiteilijuuteen.

Luova tekeminen sopii ihan kaikille. Kuva on kieli, jota kaikki ymmärtävät. Toiset hahmottavat asioita paremmin kuvallisesti kuin sanallisesti. Kuvailmaisua pitäisi voida pitää mukana kaikessa koulutuksessa ja se voi tukea kielellistä ilmaisua ratkaisevalla tavalla. Yhdessä tekeminen myös auttaa kotoutumista ryhmään. Olemme piirtäneet muotokuvia toisistamme, tehneet joulukortteja, kansallisia karttoja ja lippuja, erilaisia omakuvia, tulevaisuuden suunnitelmia ja mielikuvaharjoituksia. Joskus opiskelijat eivät edes halua lähteä kotiin, vaan tahtovat jatkaa. Mitä muuta?

Susanna: Olen usein käyttänyt materiaalina myös esimerkiksi aikakausilehtiä. Jos on suuri kynnys tarttua kynään ja piirtää kuvia, niin paineeton tapa käyttää kuvia on myös etsiä niitä lehdistä, leikaten ja liimaten. Olemme tehneet erilaisia unelmakarttoja ja ammatillisia esityksiä. On siis etsitty kuvia, jotka tavalla tai toisella liittyvät johonkin ammattiin ja koostettu niistä postereita, joissa on myös sanoja ja termejä. Sitten jokainen on saanut vielä esitellä oman työnsä sanallisesti muille. Tälläkin tavalla kuvien käyttö tukee oppimista hyvin.

Markku: Kyllä, olen samaa mieltä noista seikoista. Onko silti mikään niin terapeuttista kuin saven muovailu? Yhdistämällä keskustelevaan ilmapiiriin, oman ilmaisun ja yhdessä tekemisen ovat nämä olleet hauskoja ja antoisia onnistumisen hetkiä.

Musiikkia voi kuunnella ja nauttia siitä, oppia sen kautta kieltäkin. Mutta sitä voi myös luoda itse. Soitan kitaraa, joka on luokassa kätevä taustasoitin spontaaneille sanoituksille ilman kritiikkiä. Ehkä itsekin olemme luovien alojen tekijöinä esimerkki siitä, että jokaisella on mahdollisuus toteuttaa elämässään omia unelmiaan, että ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua, joka sulkee muut pois. Haluaisin kannustaa tekemään jotain sellaista, mistä itse pitää paljon, sillä se auttaa jaksamaan ja antamaan muillekin kultaa täällä ihmisenä olemisen ajan.

Siis sivuamme muitakin taidemuotoja. Kansallisuuksien erityispiirteitä taiteessa on kiintoisaa vertailla, kuten totesitkin. Taiteeksi laskettavia aktiviteettejamme ovat olleet myös pienoisnäytelmät, japanilainen (ja marokkolainenkin) teeseremonia, laulu, sekä tanssiesitykset.

Susanna: Kuulostaa monipuoliselta. Haluan kuitenkin vielä painottaa sitä asiaa, että ei tarvitse olla taiteilija tai taideopettaja käyttääkseen näitä menetelmiä opetuksen tukena. Kirjoitimme tästä työryhmän kanssa opaskirjankin vuonna 2019. Siinä on monipuolisesti erilaisia harjoitteita, joita voi käyttää kaikenlaisten ryhmien ohjauksessa. Kirjan on toimittanut Anna Liisa Karjalainen ja se on nimeltään Luovan toiminnan työtavat, Käsikirja sosiaali- ja terveysalalle (PS-kustannus, 2019). Kirjaa löytyy mm. kirjastoista, joten sieltäkin voi etsiä menetelmiä, joita kokeilla omissa ryhmissään. Ajatuksena on nimenomaan se, että kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi ottaa harjoitteita käyttöönsä.

Markku: Muutama sana vielä luovasta kirjoittamisesta. Kielellinen ilmaisu on hieman lukkojen takana, kun kieltä ei osata hyvin. Olen korostanut, että näissä tehtävissä saa kirjoittaa ”väärin”! Etenkin aamun ensimmäisenä tehtävänä suoltava ajatuksenvirta ilman apuvälineitä käsin kirjoitettuna on antanut kyyneliinkin kirvoittaneita koskettavia tekstejä. Tyhjän paperin tehtävät, yhdessä kirjoittamiset, leikilliset sanailut ja runot ovat osoittautuneet hedelmällisiksi harjoitteiksi. Joskus olen tuonut mystisen taideteoksen luokkaan, ja siitä on kirjoitettu ja myöhemmin kirjoituksista on koottu taideteos. Ehkä meditaatiokin on taidetta, ja opettaminen?

Läsnäolo ja rakkaus joka tapauksessa on tärkeää. Niin myös avarakatseisuus, ennakkoluulottomuus ja kokemukset onnistumisista ja hyväksynnästä sellaisena kuin on. Taide auttaa niissä.

Susanna: Kyllä, opetusmenetelmistä riippumatta tärkeintä on varmasti turvallisen ja hyvän ilmapiirin luominen, niin että kaikki uskaltavat osallistua ja ilmaista itseään. Luulen, että se voi olla jopa opettajan tärkein tehtävä.

Susanna Iivanainen
Opettaja
Maahanmuuttajakoulutuksen Palvelut
CareeriaPlus

Markku Peltola
Opettaja
Maahanmuuttajakoulutuksen Palvelut
CareeriaPlus