Työelämä kaipaa hyviä tyyppejä

Keskustelu työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmasta tuntuu olevan jatkuvaa. Ongelmaan ei kaikista yrityksistä huolimatta ole löydetty ratkaisua, eikä sitä ihan äkkiseltään taideta löytääkään. Yhtenä ratkaisuna on nähty ammatilliseen koulutukseen tehtävät rakenteelliset uudistukset, joista suurin lähiaikoina toteutettu on oppivelvollisuuden laajentaminen koskemaan toisen asteen opiskelijoita. Uudistukselle on vielä hallituksen loppumetreillä luvassa jatkoa.

Syntyvyyden laskun aiheuttama oppivelvollisten määrän raju pudotus tulevaisuudessa tulee vähentämään peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen siirtyvien määrää. Ratkaisuna on ehdotettu valtion budjetin jakamista oppivelvollisuuskoulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen, jolloin työelämän koulutustarpeisiin kyettäisiin vastaamaan joustavammin lisäämällä työvoiman saannin kannalta haasteellisilla aloilla jatkuvan oppimisen eli aikuiskoulutuksen opiskelijamääriä. Ratkaisu saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se ei yksistään poista kohtaanto-ongelmaa.

Kolmekymmentävuotisen urani aikana yksi asia ei ole muuttunut. Työelämä odottaa ammattiin valmistuneilta, olivatpa he nuoria tai aikuisia, ensisijaisesti työpaikalla toimimisen taitoja ja valmiuksia etsiä ratkaisuja ja omaksua uutta. Ammatilliset ominaisuudet tulevat vasta seuraavina. ”Kyllä me ne työn tekemiseen liittyvät taidot opetamme, kunhan saamme tänne hyviä tyyppejä”. Tämän lauseen kuulin 30 vuotta sitten Rotarien kokouksessa, kun esittelin peruskoulun teknisen työn uusia sisältöjä. Tilanne ei tunnu juurikaan muuttuneen, vaikka ammatillista koulutusta on aika-ajoin moukaroitu lainsäädäntöuudistuksilla. Uudistukset eivät valitettavasti tunnu pysyvän yhteiskunnan ja erityisesti nuorten asennemuutosten vauhdissa mukana. 90-luvulla ei puhuttu somesta, joka nykyään on iso osa nuorten aikuisten elämää. Myös asenteet työntekoa kohtaan ovat muuttuneet. 45-vuotiset urat alkavat olla historiaa, kun nuoret tuntuvat arvostavan enemmän kokemusten hankkimista ja elämyksellisyyttä pätkätöissä.

Monimutkaisiin ongelmiin ei useinkaan ole yksikertaisia ratkaisuja. Hyvien tyyppien kouluttaminen ei ole erillistavoite ammatillisessa koulutuksessa, vaan se on yksi osa kokonaisuutta. Hyvien tyyppien kouluttamisen pitää alkaa peruskoulussa, mieluiten sitäkin ennen jo päiväkodissa ja erityisesti kotona. Tavoite ei ole saavuttamaton, ja systemaattisella työllä se voidaan ajan kuluessa ratkaista. Oppivelvollisuusiän jatkaminen on loppujen lopuksi hyvä alku tälle työlle, kunhan koko koulutusjärjestelmä saadaan yhteisen laajemman tavoitteen taakse.

Pasi Kankare
Toimitusjohtaja/rehtori
Careeria

Blogikirjoitus on julkaistu Uusimaassa 17.10.2022.