Hannu Okkonen palvelumuotoilee yksilöllisiä oppimisen polkuja työelämään

Hannu Okkonen on uusi liiketoiminnan opettaja Careeriassa. Mediakasvatuksen ja puheviestinnän yliopisto-opinnot, kymmenisen vuotta risteilyisäntänä, työ viestinnän konsulttina sekä opettajan pedagogiset opinnot ovat muotoilleet Hannun oman polun opettajaksi. Hän katsoo opetusta ja oppimista omien kokemustensa läpi ja haluaa tarjota opiskelijoille myös perinteisistä poluista poikkeavia vaihtoehtoja. Hannu haluaa kertoa oman esimerkkinsä kautta, että rohkeat askeleet välillä sivullekin päin voivat myös avata maailman, jossa kehittää itseään eteenpäin. Hannu opettaa liiketoimintaa suomeksi nuorten ja aikuisten ryhmille Vantaalla ja englanniksi kansainväliselle ryhmälle Helsingissä. Haastattelimme tuoretta opettajaa ja kysyimme hänen ajatuksiaan opettamisesta, oppimisesta ja työelämästä.

Mistä tulet ja miten sinusta tuli opettaja juuri ammatilliseen koulutukseen?

– Olen perinteinen opettajan lapsi, joka vältteli opettajaksi ryhtymistä pitkään. Äitini opettaa catering-alaa. Olen aina pitänyt esiintymisestä ja kävin ilmaisupainotteisen lukion. Pääsin ylioppilaaksi tultuani opiskelemaan mediakasvatusta Lapin yliopistoon. Valmistuttuani sieltä oma oppimispolkuni johdatti minut risteilyisännäksi. Minulla on oma yritys, jolla teen markkinointi-, viestintä- ja esiintymistöitä. Toimittuani kymmenisen vuotta risteilyisäntänä hain opiskelemaan puheviestintää ja päädyin maisteriksi valmistuttuani viestinnän konsultiksi. Halu opettajaksi voimistui taas, kun suoritin opettajan pedagogiset opinnot. Olin aiemmin ajatellut, että olen vielä liian nuori opettajaksi, mutta nyt koen, että minulle on karttunut jo riittävästi kokemusta ja pystyn ottamaan vastuuta siitä, miten toiset oppivat.
– Hain opettajaksi Careeriaan, koska olen itse toiminnan ihminen. Näen, että suoran puhumisen ja tekemisen ajatusmaailmani sopii ammatilliseen koulutukseen. Lähestymistapani asioihin on hyvin käytännönläheinen ja ratkaisukeskeinen. Ajattelen niin, että koulua ei käydä koulun vuoksi, vaan työelämän vuoksi. Mielestäni on turha opiskella vuosikausia, jos ei se tähtää työelämään. Ajatusmallini on omiaan selkeästi töihin tähtäävään ammatillisen koulutuksen maailmaan.
– Teoriat tekemisen takana ovat toki lähellä sydäntäni, mutta haluan myös näyttää, että niiden takana on muutakin kokemusmaailmaa. Oman esimerkkini kautta voin kertoa opiskelijoille, että on olemassa monenlaisia oppimisen polkuja. Rohkeat askeleet eri suuntiin avaavat uusia tilaisuuksia kehittää itseään eteenpäin. Harvalla meistä polku työelämään on ihan suora.

Minkälaisia ovat omat kantavat ajatuksesi oppimisesta ja opettamisesta?

– Minusta oppimisessa tavoitteena on saada taitoja ja sitä kautta työtä. Uskon taitoihin, en työelämään lähetettävään teoriamuistipankkiin. Se, että kaadetaan päälle sangollinen ruotsin kielioppia ei tee ihmisestä ruotsin kielen osaajaa. Haluan löytää opiskelijoiden omien vahvuuksien kautta kyvyn ottaa käyttöön uusia taitoja.
– Uutena opettajana käytän runsaasti aikaa suunnitteluun ja oppimisen kriteereihin tutustumiseen. Koska opetan asioita ensimmäistä kertaa, minulla ei vielä ole valmiita materiaaleja. Palvelumuotoilen opetusryhmän oppimisen polkua koko ajan. Käytän vuorovaikutuksen taitojani ja oman oppimisprosessini kokemuksia, jotta ymmärrän, paljonko on riittävästi kullekin opiskelijalle missäkin vaiheessa, että voin viedä heitä seuraavalle etapille.
– Minulle on tärkeää, että oppiminen on vuorovaikutteista. Uskon viestinnän mukauttamisen teoriaan. Pitää puhua kieltä, jota toinen ymmärtää. Joskus saatan kuitenkin innostua ja sortua ammattiterminologiaan.

Mitä näkisit mielelläsi nykyistä enemmän ammatillisessa koulutuksessa ja opetuksessa?

– Tiimimäinen opettaminen on tärkeää. Jaamme omassa tiimissäni sekä materiaaleja että ajatuksia. Oppiminen tapahtuu ryhmässä – myös virheistä oppiminen. Kun asioita tehdään tunteella, on muistijälkikin vahva. Kun mokaan ja pystyn kertomaan siitä myös muille, niin se auttaa koko organisaatiota oppimaan.
– Myös opiskelijoiden kanssa olisi hyvä ottaa enenevässä määrin käyttöön vertaisoppimisen välineet. Enemmän toisilta oppimista ja tiedon jalostamista toisille jakamalla. Eri asia on sitten se, onko 16-vuotias nuori riittävän vahva paljastaakseen omat ajatuksensa ryhmälle.
– Mutta me opettajat voimme oppia myös opiskelijoiden elämästä. Olen itse välillä mennyt siihen omaan 16-vuotiaan mielenmaailmaani, jossa elämä oli kaikin puolin vähän myllerryksessä. Korona-aika on vahvistanut monia opiskelijoiden oppimisen tapoja, joita me emme välttämättä osaa vielä täysipainoisesti hyödyntää. Nuorilla on nyt todella hyvät verkkovuorovaikutustaidot. Kun normaalitilanteessa luokkaan tulee 80 prosenttia opiskelijoista, niin etäopetustunnilla osallistujamäärä onkin täydet 100 prosenttia. Me kaadamme opiskelijoille niin paljon asioita, ettei ole ihmekään, että he ovat välillä väsyneitä. Pitää opettajana muistaa, että opiskelijoilla on muutakin elämää, kuin oppimisympäristö, jossa yhdessä työskentelemme. Me kaikki kaipaamme myös etäpäiviä ja sen aikana tapahtuvaa oman kodin järjestelyä.
– Työelämän nopea muutostahti edellyttää meiltä opettajilta ketteryyttä ja ymmärrystä, että asiantuntijuuden ylläpitämiseen sisältyy myös itsensä kehittämistä yhteiskunnassa ja työelämässä. Verkostoituminen ja vuorovaikutus eri sidosryhmien edustajien kanssa on tärkeää asiantuntijuuden ylläpitämiselle. On hyvä muistaa, että meidän opetuskulttuurimme peilautuu opiskelijoille tulevaisuuden työtaitoina.
– Selkeä johtoajatus on, että opetusmenetelmien on muututtava työelämän muutosten mukana. Jaoimme tiimini kanssa ajatuksia työelämän sekä opetuksen ja oppimisen muuttumisesta Careerian blogissa: Työelämä muuttuu – niin myös opetus ja oppiminen

Millaisena näet ammatillisen koulutuksen vuonna 2050?

– Uskon, että tekoäly tulee nykyistä enemmän ohjaamaan opetussisältöä, ja opettajan rooli nimenomaan coachina vahvistuu. Nyt minä opettajana arvioin pedagogian tason eli sen, mikä olisi kognitiivisesti sopiva tehtävä opiskelijalle. Uskon, että tämä automatisoituu ja vapauttaa näin enemmän aikaa oikeaan keskusteluun opiskelijan kanssa.
– Lisäksi uskon ryhmäoppimiseen. Tulevaisuudessa on toivottavasti enemmän vertaisoppimista ja työskentely on tiimimäistä.
– Myös erilaiset oppimisen piirteet tunnistetaan nykyään entistä paremmin. Toinen oppii paremmin kasvokkain lähiopetuksessa, toinen etänä itsenäisemmin opiskelemalla. Opetusvälineiden ja -alustojen kehittyminen auttaa valitsemaan parhaan välineen kullekin oppijalle ja kuhunkin tilanteeseen. Eri menetelmien yhdistelmällä syntyy onnistumisia. Välillä on hyvä olla oppilaitoksen strukturoidussa oppimisympäristössä ja välillä taas opiskella omassa kodissa vapaammassa ympäristössä. Ei siinä ole mitään pahaa, että opiskelu tapahtuu välillä vaikka omasta sängystä käsin. Oppiminen ei ole aina sitä, että katsoo opettajaa silmiin, nyökkäilee sekä esittää tekevänsä ja kuuntelevansa.

Miten rentoudut ja lataat akkujasi opetustyöhön?

– Pyöräilen 15 kilometrin työmatkani, pidän minitaukoja, olen omassa hiljaisuudessani ja kuuntelen ilmastoinnin huminaa tai ihan jotain muuta.
– Palautuminen työstä on tärkeää. Itselläni se tapahtuu esimerkiksi laulamalla. Minulla on edelleen oma yritykseni, jonka nimissä teen markkinoinnin, myynnin ja viestinnän konsultointia. On virkistävää vaihdella työtehtäviä ja ylläpitää omaa osaamistaan.

Mistä et luovu?

– Uskon vuorovaikutukseen. Oman yritykseni nimikin on Kohtaamisiin. Uskon että kohtaamiset, vuorovaikutus on se asia, joka pitää meidät hengissä ja vie eteenpäin. Tämä on myös oma opetusfilosofiani: kohtaan opiskelijan, en ryhmää.

Terveisesi uusille työkavereillesi Careeriassa ja kollegoille ammatillisessa koulutuksessa?

– Kiitos kollegoille Careeriassa. Olen kokenut itseni tervetulleeksi työyhteisöön, saanut perehdytystä ja neuvoja, kuinka välttää muiden tekemät virheet. Toivon jatkossakin, että jaamme kokemuksia kollegoiden kesken. Lisäksi toivon, että asiantuntijuus tehtäisiin näkyväksi myös somessa. Olen itse aktiivinen LinkedInissä ja kannustan myös kollegoita jakamaan asiantuntijuuttaan siellä.