Ammatillinen koulutus, jaksaa jaksaa

”Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on kehittää opiskelijan ammatillista osaamista sekä kasvua sivistyneeksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi. Se kehittää osaltaan työelämää ja vastaa työelämän osaamistarpeisiin, edistää yrittäjyyttä sekä tukee elinikäistä oppimista. Ammatillinen koulutus antaa myös mahdollisuuden jatkaa opintoja korkeakoulussa.” (OPH, 2022)

Perusopetuksen päättäneistä nuorista noin joka toinen hakee suorittamaan ammatillista tutkintoa. 2018 ammatillisessa koulutuksessa opiskeli noin 322 300 opiskelijaa. Miettikää, se on paljon ihmisiä, joista on tarkoitus saada elämäänsä tyytyväisiä veronmaksajia Suomeen. Tämän kaiken perustana on osaava henkilökunta.

Sitä sanotaan, että muutos on pysyvää ja vierivä kivi ei sammaloidu, mutta siltikin sitä väkisinkin miettii, miten näiden kaikkien uudistusten pyörityksessä pärjätään. Olen siis huolissani ja mietin, miten ihmiset jaksavat. Juuri, kun saat yhden uuden asian opeteltua, niin uutta pukkaa. Väsymyksen näkee, mikä on olemassa tästä kaikesta ilmassa ja ihan koko Suomessa.

Hurjaa on, kun uudistuksia tulee, niin ne tulevat vauhdilla, ettei aina ehdi sitä kuuluisaa kissaa edes sanoa. Ajan puute aiheuttaa stressiä ja usein alussa tulee harjoiteltua, että mikä uudistuksissa saadaan toiminaan ja miten. Näin ei kuitenkaan pääsääntöisesti saisi olla, vaan asioiden tulisi olla hallussa ja selkeitä alusta pitäen. Haltuunotto kuitenkin vaatii sitä aikaa, jota ei usein ole olemassa. Eikö meillä Suomessa tosiaan ole yhtään toimivaa mallia, jota voisi edes muutaman vuoden pitää ennallaan? Olenko nyt muutosvastainen, kun tällaisia kirjoitan. En usko, mutta paljon tapahtuu ja en edes tiedä kaikkea, kun en työskentele opettajana. Opettajat ovat paljon vartijoina, kuten tuosta alussa olevasta kappaleesta voidaan lukea.

Olen tänä keväänä huomannut erityisen paljon väsymystä työntekijöiden taholta. Siihen varmasti vaikuttavat monet asiat, kuten pandemian aiheuttamat jälkimainingit, maailman tämänhetkinen tilanne. Sitä tuskin kukaan pystyy sivuuttamaan ja ainakin itsessä se vaikuttaa tietynlaisena ahdistuksena, mitä voisin tehdä vielä, miten voisi auttaa.

Pandemia on myös edelleen olemassa ja pitää meitä ehkä hiukan varpaillaan, mutta sen vaikutukset näkyvät meillä vielä pitkään. Osa opiskelijoista oli iloisia, kun he pääsivät takaisin kouluun tekemään. Osalla taas on ollut vaikeaa tulla kouluun ja päästä rytmiin mukaan. Ymmärrys opiskelijoiden erilaisuudesta on hyvä hallita. Ajatuksella sinä olet tuollainen ja minä olen tällainen.

Oppivelvollisuus aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Kyllä, kaikilla tulee olla paikka perusopetuksen jälkeen ja ajatuksena se on kaunis ja oikeasti hyvä. On vaihtoehtoja, jos ammattiin opiskelu ei vaan maistu, mutta jos se maistu mikään, mitä tarjotaan. Kaikki eivät vaan pysty, eivätkä kykene. Vähän sellainen raakile sitten vielä kuitenkin tämä uudistus ja onko olemassa riittävästi tietoa, miten toimia. Meillä ei ole mitään pilleriä mitä tarjota, jos opiskelu ei syystä tai toisesta onnistu. Jollekin voisi välivuosi, vaikka työelämässä olla paikallaan. Jos ei muuten, niin huomaisi palkkapäivänä opiskelun kuitenkin olevan hyvä vaihtoehto.

Tässä oli painotus opettajissa, mutta en missään tapauksessa halua väheksyä muitakaan koulumaailmassa työskenteleviä. Jokaisella on tärkeä osa koulun toimivuudessa. Jos joku osanen pettää, niin se vaikuttaa meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Ajatellaan, miten meidän kävisi, jos siistijät tai keittiöhenkilökunnan työntekijät olisivat lakossa. Aika nopeasti tulisi heitä ikävä. Ketään ei siis saisi pitää itsestään selvyytenä vaan tärkeänä osana sitä ratasta, että homma pyörii. Kiitos heille, joille kiitos kuuluu.

”Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet!” Muumipappa

Kesää ja lomaa odotellen.

Anne Lehtinen
Kuraattori, Careeria

Lähteet:
Opetushallitus: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ammatillinen-koulutus