Luovuusluolan lennättämänä Portugalissa – oppeja koulupudokkuuden vähentämisestä

Voitettuamme Careerian Luovuusluola-kilpailun marraskuussa 2023, valitsimme palkintomatkakohteeksemme Portugalin. Kohde valikoitui sillä perusteella, että Portugali oli yksi Euroopan kärkimaita koulupudokkuuden vähentämisessä. Opintojen keskeytymisuhan alla olevien opiskelijoiden opinto-ohjauksen kehittäminen oli myös omassa kilpailuideassamme keskeinen teema.

Matkaohjelmamme oli laatinut paikallinen Erasmus+-vaihtoja organisoiva yhdistys Mobility Friends. Asuimme pienessä, idyllisessä rantakaupungissa Povoa de Varzimissa. Vierailimme kahdessa toisen asteen oppilaitoksessa. Ensimmäinen vierailukohteemme oli Escola Secundária Rocha Peixoto, joka sijaitsi Povoa de Varzimissa. Se on yhdistelmä yläkoulua, lukiota sekä ammattiin johtavia opintoja. Opiskelijoita tässä koulussa on yli tuhat. Ammatillisia aloja oli tarjolla monia, muun muassa liiketalous-, ohjelmointi-, metalli- ja sähköala. Osa opiskelijoista suuntaa lukion kautta korkeakouluopintoihin ja osa ammatillisista opinnoista työelämään.

Meitä kierrätti koululla kaksi mukavaa englannin kielen opettajaa. Tapasimme vierailulla myös muuta koulun henkilökuntaa, kuten erityisopettajan ja rehtorin. Pääsimme kurkistamaan luokkahuoneisiin ja jututimme opiskelijoita heidän opinnoistaan. Meille kerrottiin myös erilaisista projekteista, joita koulussa toteutetaan. Kuluneen viikon teema oli ollut maahanmuuttajat ja heidän omakohtaiset kertomuksensa, joihin opiskelijat pääsivät tutustumaan opettajien johdolla. Koulun työsalit olivat melko moderneja ja tietokoneita löytyi useista luokista. Saimme kuulla, että Portugali on ottanut paljon oppia Suomesta juuri koulujen digitalisaatiossa. Mutta samoin kuin meilläkin on myös Portugalissa havahduttu siihen, että välillä on hyvä työskennellä myös perinteisin menetelmin. Siksi portugalilaisetkin ovat hidastaneet digitalisaatioprosessia kouluissa. Havaitsimme, että digitaalisten välineiden saatavuudesta huolimatta monessa luokassa opiskeltiin perinteisesti kirjojen ja vihkojen avulla.

Toinen tutustumiskohteemme oli Escola de Tecnologia e Gestão de Barcelos, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Povoa de Varzimista. Tämä oppilaitos oli pienempi (150 opiskelijaa) ja se tarjoaa ammatillisia opintoja. Koulussa voi opiskella mm. valokuvausta, graafista suunnittelua, multimediaa, vaatesuunnittelua, pukuompelua ja ohjelmointia. Koululla meitä opasti ohjelmoinnin opettaja. Hän kertoi, että koulussa opetettavat alat olivat valikoituneet pitkälti alueen työllisyystarpeen pohjalta. Alueella on paljon vaatetehtaita ja -teollisuutta, jotka työllistävät monen alan opiskelijoita. Myös ohjelmointi on paikallisten opiskelijoiden keskuudessa suosittu ala, koska se antaa hyvät mahdollisuudet työllistymiseen tulevaisuudessa. Tässä koulussa pääsimme keskustelemaan opinto-ohjauksesta koulun psykologin kanssa. Meille kerrottiin, että Portugalissa ei ole opinto-ohjaajia vaan esimerkiksi uraohjausta antavat koulupsykologit. Tässä koulussa oli yksi psykologi ja ensimmäisessä vierailukohteessamme heitä oli kaksi. Keskustelimme psykologin kanssa opintojen keskeyttämisestä ja opintoihin liittyvistä haasteista kuten motivaatiosta ja mielenterveysongelmista. Opiskeluhuoltoa toteutetaan myös hiukan eri tavalla; kouluissa on tarjolla sosiaalityöntekijöiden tukea, mutta ei esimerkiksi kuraattoreita tai terveydenhoitajia.

Vaikka matkan tavoitteemme oli saada tietoa siitä, miten Portugalissa on pystytty vähentämään opintojen keskeytymistä merkittävästi, emme onnistuneet saamaan tähän selkeää vastausta. Portugalissa on käytössä hyvin pitkälti samat keinot kuin meillä tilanteessa, jossa opinnot ovat vaarassa keskeytyä: oppivelvollisuus kestää 18-ikävuoteen asti, poissaoloihin reagoidaan nopeasti ja yhteistyötä tehdään sekä sosiaaliviranomaisten että huoltajien kanssa.

Vierailukohteissa käymistämme keskusteluista ja omista havainnoistamme nousi kuitenkin esiin muutamia seikkoja, joiden itse ajattelemme vaikuttavan siihen, että opiskelijat kiinnittyvät opintoihin ja valmistuvat niistä:

• Portugalissa yleinen palkkataso on paljon alhaisempi kuin Suomessa, mutta esimerkiksi asuntojen, ruuan, sähkön ja polttoaineen hinta on lähes sama kuin meillä. Myös verotus on Suomeen verrattuna kova. Sosiaaliturva on heikompi, joten nuoret ovat ehkäpä ymmärtäneet sen, että ilman ammattia heillä on hyvin huonot mahdollisuudet tulla toimeen ja kattaa elämisen kulut ilman mahdollisuutta edes minimipalkkaan (joka on noin 850 e / kk).
• Osa opiskelijoista tulee vähävaraisista perheistä, joten yksi syy tulla kouluun on edullinen tai jopa ilmainen lounas. Opiskelu toisella asteella on myös ilmaista.
• Koimme myös, että molemmissa oppilaitoksissa panostettiin yhteisöllisyyteen, mikä näkyi hyvänä ilmapiirinä. Myös opiskelijoiden ja opettajien välinen vuorovaikutus oli positiivista.
• Luokissa vieraillessamme huomasimme myös, että näissä esimerkkikouluissa teoreettisten aineiden opiskelusta on tehty hyvin osallistavaa ja projektiluonteista. Esim. kemian tunnilla opiskelijat olivat tehneet laboratoriokokeita pienryhmissä. Näimme myös, miten opiskelijat valmistelivat yhdessä tulevia juhlallisuuksia koristelemalla koulua. Meille kerrottiin, että he olivat itse saaneet suunnitella koristelun ja juhlan toteutuksen.
• Koulun ja kodin välinen yhteistyö oli myös merkittävässä roolissa. Yhteistyötä tehdään molemmissa kouluissa läpi lukuvuoden. Vastuuopettajille oli varattu tunti viikossa vanhempien tapaamisiin. Tällöin vanhemmilla on itse mahdollisuus sopia tapaaminen vastuuopettajan kanssa tai opettaja voi pyytää opiskelijan vanhempia tapaamiseen.
• Kuulemamme perusteella vaikuttaa siltä, että mikäli opiskelija ei koe olevansa oikealla alalla, uuden alan löytäminen ja sille vaihtaminen on sujuvaa.

Kaiken kaikkiaan oppilaitosvierailut olivat mielenkiintoisia ja antoisia. Päällimmäisenä jäi mieleen, että luokissa oli hyvä työrauha ja tekemisen meininki. Kivaa oli myös se, että nuoret uskalsivat keskustella meidän kanssamme.

Kouluvierailujen lisäksi saimme kosketuksen paikalliseen kulttuuriin ja pääsimme käymään muutamissa historiallisissa kohteissa kuten Bragan vanhassa kaupungissa ja Bom Jesus do Monte puistossa. Vierailimme myös Ponte de Limassa, joka on yksi Portugalin vanhimmista kylistä. Myös ajomatkat näihin kulttuurikohteisiin olivat antoisia: pääsimme haastattelemaan Mobility Friendsin työntekijöitä, jotka toimivat meille oppaina ja opimme heiltä paljon uutta Portugalista ja portugalilaisten elämästä.

Viimeisenä päivänä vierailimme vielä Mobility Friendsin campuksella Barcelos’ssa, jossa he ottavat vastaan ja majoittavat erilasia Erasmus+-ryhmiä. Puitteet täällä olivat majoittumista sekä erilaisia aktiviteetteja varten todella hienot. Meille kerrottiin, että Mobility Friends tekee yhteistyötä alueella toimivien yritysten kanssa ja yritykset vastaanottavat mielellään ulkomaalaisia opiskelijoita harjoitteluun. Tässä voisi olla hyvä yhteistyömahdollisuus Careeriankin näkökulmasta katsottuna. Myös Escola Secundária Rocha Peixotossa tapaamamme opettajat olivat kiinnostuneita tutustumaan Careeriaan ja meidän toimintamalleihimme.

Marraskuu oli mitä loistavin aika tehdä matka Portugaliin. Aurinko helli meitä ja lämpötila oli suomalaisittain mukavan lämmin. Atlantin rannat aaltoineen ovat mahtavia ja Povoa de Varzimin kulttuuri on näkemisen ja kokemisen arvoinen.

Rentoutunein terveisin
Sanna Laulumaa, opinto-ohjaaja, Careeria
Hanna Jääskeläinen, opinto-ohjaaja, Careeria