Oppipoika-kisälli-mestari – oppisopimuksella on pitkät perinteet

25.9.2024

Kuva kisällistä ja kahdesta oppipojasta työn touhussa.

Eurooppalaisten kaupunkien käsityöläisillä on ollut ammattikuntia jo 1100-luvulta asti. Ruotsin valtakunnan alaiseen Suomeen perustettiin tiettävästi ensimmäiset ammattikunnat 1620-luvulla. Ammattikunnat eli killat sääntelivät käsityöläisammattien harjoittamista kaupungeissa.  Ammattikuntien tehtävänä oli huolehtia muun muassa käsityöläistensä työn laadusta sekä uusien ammattilaisten kouluttamisesta. Ammattikuntia oli muun muassa Helsingissä ja Porvoossa. Ammattikunnat, joita oli jokaisessa käsityöläisammattiryhmässä, muodostivat ammattikuntalaitoksen, joka toimi aina vuoteen 1868 asti.

Käsityöläismestariksi pääseminen vaati vuosien opiskelua ensin oppipoikana ja sen jälkeen kisällinä. Oppipojaksi pääsyn ehtona oli vähintään 14 vuoden ikä ja se, että poika oli syntynyt avioliitossa. Jokaisella ammattikunnalla oli oma sisäänkirjoituskirja, johon kirjattiin oppipojan oppiaika. Oppipojat asuivat mestarinsa luona sovitun oppiajan, työskentelivät mestarin verstaassa ja oppivat ammattinsa salaisuudet käsityöläismestarinsa tarkan valvonnan alla. Oppipoika-ajan lopussa oli kisällinäyte, jonka hyväksytysti suoritettuaan oppipojasta tuli kisälli. Kisällivaiheeseen kuului monesti opiskelua usean eri mestarin luona niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Käsityöläismestariksi kisälli pääsi suoritettuaan mestarikokeensa hyväksytysti.

Toki naisetkin toimivat käsityöläisinä monissa eri ammateissa, mutta naisten tekemää käsityötä ei pääasiallisesti katsottu ammatinharjoittamiseksi, vaan kotitaloustyöksi. Naisten harjoittamia käsityöläisammatteja olivat esimerkiksi kutominen, kehrääminen, ompeleminen ja pitsinnypläys. Silti nämä työt tarjosivat naisille mahdollisuuden ansaita elantonsa ja loivat mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Lakiin perustuva oppisopimuskoulutus vuonna 1923 verrattuna vuoteen 2024

Ensimmäinen oppisopimuslaki sai lainvoimansa vuonna 1923. Lain ensimmäinen pykälä alkaa sanoilla: ” Tämä laki on sovellettava käsityö- ja tehdasliikkeisiin sekä muihin teollisiin yrityksiin ja ammatteihin niillä paikkakunnilla, missä on ammattioppilaslautakunta.” Ammattioppilaslautakunnan jäsenet olivat kunnan- tai kaupunginvaltuuston valitsemia henkilöitä yhdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Lautakunta koostui puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta ja neljästä jäsenestä, joista kaksi edusti työnantajaa ja kaksi työntekijää.

Tämän päivän oppisopimuslaki on sisällytetty lakiin ammatillisesta koulutuksesta. Oppisopimuksella voi opiskella kaikkia 160 valittavissa olevaa ammatillista tutkintoa tai näiden tutkintojen osia. Ammattioppilaslautakuntia ei enää ole, vaan oppisopimuskoulutus on Opetushallituksen säätelemää ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa koulutusta.

1923 lain toisessa pykälässä määritellään oppisopimusopiskelija näin: ” Oppilas tämän lain mielessä on henkilö, joka ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on muulle ammatinharjoittajalle kuin isälleen tai äidilleen mennyt työhön oppiakseen sellaisen käsityö- tai teollisuusammatin tai -ammatinhaaran, jonka oppimiseen säännönmukaisesti vaaditaan vähintään kahden vuoden aika.”

Nykypäivän oppisopimusopiskelija voi olla iältään mitä tahansa 15 vuodesta eläkeikään. Oppisopimusopiskelu on mahdollista työsuhteessa oleville, jos työnantaja puoltaa oppisopimusopiskelua. Oman vanhemman yritys käy nykyään hyvin oppisopimustyöpaikaksi, koska vanhan lain esteitä ei enää ole. Oppisopimuskoulutus Careeriassa voi kestää yhdestä kuukaudesta useaan vuoteen.

” Älköön ammatinharjoittaja pitäkö oppilasta tekemättä siitä kirjallista sopimusta 7 §:ssä säädetyn ajan kuluessa.” Näin sanoi laki vuonna 1923. Tuon 7 §:n mukaan oppisopimus piti laatia 14 päivän kuluessa ”koetusajan” päättymisestä. Nykypäivän oppisopimus voidaan laatia heti työsuhteen alkamispäivästä alkaen, eikä vasta ”koetusajan” eli työsuhteen koeajan jälkeen.

Monissa kohdissa oppisopimuslaki on edelleen sama kuin sata vuotta sitten. Nykypäivänkin oppisopimuksesta käy ilmi muun muassa: ”Se ammatti tai ammatinhaara, jota oppilaalle on opetettava” eli suoritettava tutkinto, ”oppiajan pituus” sekä mm. ”se tai ne ammatilliset opetuslaitokset, joita oppilaan tulee ammattikasvatuksekseen käydä, niin myös opetuksen laajuus ja ammattikokeiden suorittamistapa”. Tosin ”ammattikokeet” ovat erilaisia kuin sata vuotta sitten, sillä nykyään puhutaan osaamisen näyttämisestä käytännön työtehtävissä.

Oppisopimuskoulutus on oivallinen tapa jakaa hiljaista tietoa

1600-luvun oppipojat tai kisällit eivät yleensä osanneet lukea, saati kirjoittaa. Oppiminen tapahtui pelkästään käytännön työn kautta. Nykypäivän oppisopimuskoulutuskin on pääasiallisesti työpaikalla tapahtuvaa oppimista työpaikkaohjaajan tukemana. Oppisopimuskoulutus on siis oivallinen tapa opiskelijan saada työpaikkaohjaajaltaan hiljaista tietoa, joka on ensimmäisen kerran määritelty vasta vuonna 1966 Michael Polanyin toimesta: ”Me tiedämme enemmän kuin osaamme kertoa”. Toisten hiljaisen tiedon tutkijoiden eli Nonakan & Takeuchin mukaan oppisopimuskoulutus tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden hankkia hiljaista tietoa havainnoimalla ja jäljittelemällä työpaikkaohjaajiaan.

Kokemus on keskeinen tekijä hiljaisen tiedon oppimisessa, ja sen jakaminen parantaa oppijan ammatillista osaamista. Tämä osaaminen on yrityksen voimavara, joka on ainutlaatuinen eikä ole siirrettävissä muihin organisaatioihin. Jos 1600-luvun käsityöläismestarin tavoitteena oli kouluttaa itselleen seuraajia, on nykypäivän oppisopimuskoulutuksessa pääasiallinen tarkoitus kouluttaa yritykselle osaavia työntekijöitä.

Nykyisin oppisopimuskoulutus ei ainoastaan edistä yksilön ammatillista kehitystä, vaan se myös vahvistaa yrityksen kilpailukykyä. Kun opiskelijat oppivat hiljaista tietoa käytännön kautta, heistä tulee arvokkaita resursseja, jotka voivat sopeutua muuttuviin työympäristöihin ja tuoda innovatiivisia ratkaisuja. Tällöin oppisopimuskoulutus toimii sillanrakentajana perinteisen käsityöläiskulttuurin ja modernin liiketoimintaympäristön välillä varmistaen, että osaaminen siirtyy sukupolvelta toiselle ja kehittyy jatkuvasti.

Jaana Tuomisto-Rissanen
Asiakasvastaava
Careerian oppisopimuspalvelut

Lisää tietoa: Oppisopimuskoulutus – Careeria