Tekoäly, kestävä kehitys ja vastuullisuus – ristiriita vai tulevaisuuden voimakaksikko?

Tekoäly herättää paljon tunteita. Toisille se on lupaus tehokkuudesta ja uusista mahdollisuuksista, toisille huolen aihe – energiankulutuksen, eettisyyden ja työelämän murroksen vuoksi. Välillä keskustelu tuntuu ajautuvan vastakkainasetteluun: joko teknologiaa tai kestävyyttä. Mutta entä jos kysymys ei olekaan joko–tai, vaan sekä–että?

Itse huomaan palaavani yhä uudelleen saman kysymyksen äärelle: Miten varmistamme, että kehitys tapahtuu ihmistä ja ympäristöä kunnioittaen? Että kukaan ei jää ulkopuolelle, eikä kestävyys jää pelkkiin puheisiin. Tässä tekstissä pohdin tekoälyn ja kestävän kehityksen suhdetta nimenomaan vastuullisen toiminnan näkökulmasta – opetuksessa, työelämässä ja yhteiskunnassa laajemmin.

Kun tekoälyä tehdään ja käytetään oikein

Tekoälyllä on valtava potentiaali. Se voi auttaa ratkomaan monimutkaisia ongelmia, tehostaa toimintaa ja avata aivan uusia näkökulmia oppimiseen, päätöksentekoon ja työn tekemiseen. Samalla se haastaa meitä tarkastelemaan kriittisesti omia toimintatapojamme ja arvojamme.

Keskusteluissa tekoälystä nousee usein esiin kaksi toisiaan täydentävää näkökulmaa. Toisaalta puhutaan kestävästä ja vastuullisesta tekoälystä – siitä, miten itse teknologiaa kehitetään ja käytetään mahdollisimman eettisesti, energiatehokkaasti ja läpinäkyvästi. Toisaalta tarkastellaan tekoälyä kestävyyden edistäjänä: miten sitä voidaan hyödyntää ilmastonmuutoksen torjunnassa, energiatehokkuudessa, ympäristön seurannassa tai vaikkapa koulutuksen saavutettavuuden parantamisessa.

Näitä ei pitäisi nähdä erillisinä, vaan toisiaan tukevina. Kestävyys ei synny vain siitä, mihin tekoälyä käytetään, vaan myös siitä miten ja miksi sitä käytetään.

Energiankulutus pakottaa harkintaan

Yksi konkreettisimmista haasteista liittyy tekoälyn energiankulutukseen. Suuret kielimallit, datakeskukset ja jatkuvasti pyörivät palvelut vaativat valtavasti laskentatehoa. Kaikkea ei kannata automatisoida vain siksi, että se on mahdollista.

Tämä pakottaa meidät pysähtymään: tarvitaanko tässä tekoälyä – vai riittäisikö kevyempi ratkaisu? Vastuullinen käyttö on myös valintoja. Kaikkea ei tarvitse generoida, kokeilla tai pyörittää huvin vuoksi. Joskus myös perinteisemmät kehittämisratkaisut ovat riittäviä.

Suomessa meillä on tässä myös mahdollisuuksia. Puhdas energia, kylmä ilmasto ja esimerkiksi hukkalämmön hyödyntäminen luovat edellytyksiä kehittää vähäpäästöistä tekoälyä. Mutta sekään ei poista yksilön ja organisaation vastuuta. Jokainen käyttötilanne on valinta.

Inklusiivisuus ei synny itsestään

Kestävä kehitys ei ole vain ekologinen kysymys. Se on myös sosiaalista kestävyyttä: yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja hyvinvointia. Tässä tekoäly ei ole neutraali toimija. Se oppii siitä datasta, jonka me sille annamme – ja siksi se voi myös vahvistaa olemassa olevia vinoumia ja rakenteita.

Olemme nähneet esimerkkejä, joissa tekoäly on syrjinyt, sulkenut ulkopuolelle tai tehnyt näkymättömiä ryhmiä entistä näkymättömämmiksi. Tämä ei tarkoita, että tekoäly olisi lähtökohtaisesti ongelma, vaan että vastuu on meillä ihmisillä.

Reilu ja inklusiivinen tekoäly vaatii tietoista suunnittelua: monipuolista dataa, läpinäkyviä toimintaperiaatteita ja ennen kaikkea halua tarkastella vaikutuksia ihmisten arkeen. Parhaimmillaan tekoäly voi myös purkaa ennakkoluuloja ja tukea tasapuolisempia käytäntöjä – mutta vain, jos se on siihen tarkoitukseen rakennettu.

Ihminen keskiössä – myös digiajassa

Suomalaisessa koulutus- ja kehittämistyössä korostuu ajatus siitä, että teknologian tehtävä on palvella ihmistä, ei toisinpäin. Tämä näkyy myös tekoälyn käyttöönotossa: opetuksessa, sosiaali- ja terveysalalla sekä työelämässä laajemmin.

Tekoäly voi tukea oppimista, helpottaa arkea ja vapauttaa aikaa olennaiseen. Mutta se ei korvaa kohtaamista, vuorovaikutusta eikä inhimillistä harkintaa. Päinvastoin – mitä enemmän teknologiaa hyödynnämme, sitä tärkeämmäksi nousee kysymys vastuusta: kuka päättää, miten tekoälyä käytetään, ja kenen ehdoilla?

Osaamisen kehittäminen, jatkuva oppiminen ja avoin keskustelu ovat avainasemassa. Tekoäly ei ole vain tekninen kysymys, vaan sivistyskysymys.

Lopuksi: kutsu yhteiseen ajatteluun

Tekoäly ja kestävä kehitys eivät ole toistensa vastakohtia. Kestävä tulevaisuus tarvitsee teknologiaa, ja teknologian kehitys tarvitsee vastuullisuutta. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö tekoälyä käyttää, vaan miten käytämme sitä viisaasti.

Organisaatioissa tämä tarkoittaa selkeitä periaatteita, avointa keskustelua ja rohkeutta myös rajata käyttöä. Koulutuksessa se tarkoittaa kriittisen ajattelun, algoritmisen lukutaidon ja vastuullisuuden yhdistämistä osaksi arkea.

Ehkä tärkein kysymys ei lopulta ole teknologinen, vaan inhimillinen: Millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa?

Päivi Koponen
Asiantuntija, laatu
Careeria