Toivosta voimaa

3.11.2022

Kolme kiveä hiekalla, joissa lukee dream, hope, love.

Elämä kun ei aina ole hallittavissa, niin toivon menettäminen saa meidät tiedostamaan sen olemassaolon paremmin. Kriisit ja erilaiset vastoinkäymiset toimivat silmien avaajana. Toivo on suuri henkinen voimavara, eteenpäin vievä elämänvoima. Toivo on elämänhalua, rohkeutta ja luottamusta. Jos toivo puuttuu, ihmisellä ei ole uskoa tulevaisuuteen ja elämän tarkoitukseen.

Kriisit, sairaudet ja myös maailmantilanne voivat saada ihmisessä aikaan toivottomuutta. Toivottomuus sinänsä on kaikille tuttua ja se vuorotteleekin toiveikkuuden kanssa elämän varrella. Toinen voi olla toivottomampi kuin toinen, vaikka kyse olisi samanlaisesta asiasta. Tunne on henkilökohtainen.

Tunteena esim. ahdistus ja epätoivo ovat luonnollisia, mutta kestäessään pitkään ne sairastuttavat. Toivottomuuden syventyessä sen yksi oire on masennus, ja sitä kautta on epätoivoinen olo ja elämä saattaa tuntua tarkoituksettomalta. Epävarmuus siitä, miten voi seuraavana päivänä, vie henkisiä voimavaroja ja sitä kautta aiheuttaa lisää ahdistusta.

Myönteinen elämänasenne, hyvä itsetunto ja usko itseen ovat toivon peruspilareita. Toiveikas ihminen pitää itsestään huolta psyykkisesti ja fyysisesti. Jos taas vastaavasti kokee olevansa arvoton, niin silloin ei ole voimia huolehtia itsestään. Silloin, kun ei yksin jaksa, niin toiveikas saattaa jaksaa paremmin. Voimme vahvistaa toinen toistemme toivoa. Maailmassa on myös paljon hyvää ja pienillä asioilla voidaan saada aikaan toivon tunteita. Pieni hymy ei maksa mitään.

Jos tuntee toivottomuutta, on tärkeää hakea tukea ja apua, kuten vertaistuesta. Sitä kautta on mahdollista saada voimaannuttavaa vastavuoroisuutta ja esim. toisten ymmärtämistä. Turvallisessa ympäristössä on helpompi olla rennompi sekä avoimempi. Sitä kautta näkee myös, ettei ole ainoa, jolla on vaikeita kokemuksia. Vaikeuksien jakaminen auttaa myös ongelmien ratkaisemisessa. Kun saa toivoa muilta, voi sitä jakaa myös eteenpäin.

Kun kokee, ettei voi auttaa toista, silloin saattaa myös ahdistaa nähdä toisten toivottomuus. Täytyisi muistaa, ettei kaikkia välttämättä auta ryhdistäytymiseen viittaavat sanomiset ja muistutukset, mitkä kaikki muut asiat ovat hyvin. ”Kyllä kaikki järjestyy” sanomiset saattavat päinvastoin lisätä ahdistusta. Auttaja voi myös väsyä kannattelemiseen ja tuntea itsensä avuttomaksi ja voimattomaksi. Se, ketä kannustetaan voi toisella tuntua myös hyvällekin. Kaikki eivät kuitenkaan kykene ottamaan apua samalla tavalla vastaan kuin joku toinen.

Epätoivon hetkenä olisi hyvä lähteä ulos ja näkemään muutakin elämää. Aivot saavat muuta mietittävää, eikä ajatukset vaan kierrä samoja asioita läpi. Toivolle ja ilolle voi sitä kautta antaa tilaa, vaikka hetkeksi. Aktiivinen toimiminen vähentää passiivisuutta ja aloitekyvyttömyyttä.

Mitkä eri asiat voivat sitten antaa voimaa ja toivoa tulevaisuuteen. Rakkaista ihmisistä tai paikoista otetut valokuvat, tärkeiden hetkien muisteleminen. Joskus elokuva tai hyvä kirja voivat olla voimaannuttavia. Toiselle voi uskonto ja johonkin korkeampaan voimaan uskominen toimia toivon ja rauhan välittäjinä. Luonnon merkitys voi saada tunteen yhteneväisyydestä aikaan. Olemme yhtä luonnon kanssa.

Negatiivisilla tunteillakin on merkityksensä, kunhan ne eivät ns. jää päälle ja lamaannuta ihmistä. Pienet toivon hetket, itsensä rauhoittaminen ja yritys uskoa tulevaisuuteen ovat tärkeitä asioita vaalia kaiken keskellä. Yrittää muistaa, mitkä asiat kuitenkin ovat hyvin. Itselle olisi myös hyvä puhua myönteisesti ja kannustavasti. Pienikin toivonpilkahdus epätoivon keskellä on voimavara. Elämä on arvokasta!

Kiitos! ❤

Anne Lehtinen
Kuraattori
Työsuojelun ensimmäinen varavaltuutettu
Careeria

Kirjoituksen lähteenä on Heikkilä E, HELMI 3/2022 mielenterveystyön kulttuuri ja- mielipidelehti.