Työelämätaidot, strategia, muuttuva ympäristö ja suunnitelmallisuus

Tässä blogissa pohdin opiskelijoiden työelämätaitoja. Careerian uutta strategiaa rakentaessamme haastattelimme monia työnantajia, ja useissa haastatteluissa nousi esiin opiskelijoiden työelämätaidot, jotka ovat vuosien varrella heikentyneet. Samankaltaiseen keskusteluun saattaa törmätä myös lehtien sivuilla tai oppilaitoksen opettajien kahvihuoneessa. Se, mistä heikentyminen johtuu, vaatii varmasti tarkempaa juurisyiden selvittämistä. Keskeisinä taustatekijöinä keskusteluissa nostetaan esiin muun muassa vapaampi kasvatus, koulun kurinpidon puuttuminen, lähiopetuksen väheneminen, digitalisaatio ja kännykät, nuorison yleinen saamattomuus ja päämäärättömyys. Nämä esimerkit on valittu tarkoituksella provosoiviksi, mutta ne kuvaavat sitä, että syitä keskusteluissa on useita. Syissä heijastuvat erot nyky-yhteiskunnan ja aiemman yhteiskunnan välillä.

Työelämätaitoja kannattaa tarkastella myös laajemmin kuin vain nuorten osaamisen näkökulmasta. Vaikka nuorisokohderyhmä korostuu, haastatteluissa nousivat esiin myös aikuiset opiskelijat, joiden koulutussopimusjaksojen työnantajista osa nosti esiin työelämätaitojen heikkenemisen. Näihin eivät päde kaikki edellä mainitut nuorisoa koskevat syyt, ja taustalta on löydettävissä varmasti muita tekijöitä, joilla selitetään yleistä yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta.

Syistä riippumatta tilanne on todellinen ja tämän myötä aloimme Careerian uudessa strategiassa miettiä ensiksi työelämäyhteistyötä ja työssä tapahtuvan oppimisen määrää, jota kasvatetaan etenkin nuorten opiskelijoiden kohdalla. Aikuisilla työssä tapahtuvan oppimisen määrä on ollut jo ennestään suurempi. Uskon, että tämä vaikuttaa etenkin nuorten opiskelijoiden työelämätaitojen oppimiseen, koska nykyisin heillä on vähemmän ennen toista astetta hankittua kokemusta työelämästä kuin aiemmilla sukupolvilla.

Kuitenkin haastan meitä opetuksen ammattilaisia pohtimaan, onko työelämässä tapahtuva työelämätaitojen opiskelu ainoa ratkaisu ongelman ratkaisemiseen. Väitän, että ei ole. Se on varmasti yksi tärkeimmistä elementeistä työelämätaitojen oppimisessa, jonka päälle voi rakentaa, mutta emme voi sälyttää työelämätaitojen opettamista kokonaan työnantajien harteille.

Työnantajien lisäksi tarvitsemme opiskelijoita varten hyvin selkeän ja suunnitelmallisen rakenteen osaamisen hankkimiseen oppilaitoksen eri oppimisympäristöissä. Suunnitelmallisuus on yhtä lailla tärkeää työelämässä oppimisen jaksoilla. Opiskelunkin pitää noudattaa työelämän kaltaista järjestelmällisyyttä ja säännönmukaisuutta, ja opiskelijan on pystyttävä sitoutumaan tähän suunnitelmallisuuteen kuten työntekijänkin työelämässä.

Hyvin suunniteltu ja selkeä rakenne opintoihin antaa opiskelijoille mielekkään rungon opintojen edistämiseksi ja meille mahdollisuuden ohjata ja tarvittaessa myös puuttua siihen, jos opiskelijalla alkaa ote lipsua esimerkiksi poissaoloina ja myöhästelyinä. Alaikäisten opiskelijoiden kohdalla hyvin tehty ja läpinäkyvä opetuksen runko toimii myös tärkeänä huoltajayhteistyön kulmakivenä. Kun se on kunnossa ja sitä noudatetaan, on huoltajien liittäminen osaksi opiskelijan tukea helpompaa.

Opetuksen osalta uskallan todeta, että jos opiskelijalla on sopivassa suhteessa teoriaa ja tehtäviä, erilaisia mielekkäitä käytännön harjoituksia sekä säännöllistä ja kunnolla suunniteltua työssä tapahtuvaa oppimista, osa ongelmasta ratkeaa itsestään. Hyvin suunniteltuihin opintoihin on mielekästä tulla ja opiskelija ymmärtää, mistä on kyse ja mitä häneltä halutaan. Tämän avulla hän oppii työelämässä vaadittavaa säännöllisyyttä.

Kaikkeen tähän meillä on osaaminen jo olemassa. Meiltä löytyy loistavia esimerkkejä kursseista ja ryhmistä, joilla kaikki tämä on kunnossa, eikä tässä ole mitään uutta. Kuitenkin uskallan todeta, että meillä ja monilla muilla ammatillisen koulutuksen järjestäjillä löytyy tässä osa-alueessa myös parantamisen varaa.

Nyt kun uuden strategian lisäksi tuleva rahoitusmalli pakottaa meitä careerialaisia miettimään asioita uudestaan, on tämäkin asia mietittävien joukossa. Otetaan parhaat palat meidän loistavista toteutuksista ja rakennetaan niiden päälle toimiva malli opiskella ja oppia. Mitä paremmin asiat on suunniteltu, sitä helpompi meidän kaikkien on tehdä työtämme, ja voittajina tässä ovat opiskelija ja työelämätaitoisia opiskelijoita saava työelämä.

Lopuksi nostan suunnitelmallisuuden tärkeyden opetuksen kulmakivenä. Mitä paremmin asiat on suunniteltu, sitä paremmin säästetään myös opettajan voimia ja aikaa. Hyvin suunniteltua runkoa on helppo päivittää kullekin ryhmälle soveltuvaksi, eikä sitä tarvitse aina tehdä alusta lähtien uudestaan.

Meillä on tämän ongelman ratkaisemiseksi osaaminen ja työkalut olemassa. Nähdään tämä mahdollisuutena ja tuotetaan tekoja ja tekijöitä työelämään!

Pekka Pulkkinen
koulutusjohtaja, Careeria