Emilian tarina: Sosiaalinen värjääjä

Hius- ja kauneusalan erikoisammattilehti PINNI teki äskettäin artikkelin Careeriassa kampaajaksi opiskelleesta Emilia Tuomisesta, ja saimme luvan julkaista jutun myös täällä. Alkuperäinen artikkeli löytyy PINNIn numerosta 7/2025.

Olin juuri valmistunut lähihoitajaksi ja tullut siihen tulokseen, ettei se ala ollut minun juttuni. Olin alkanut miettiä, mitä haluaisin tehdä, kun päätin osittain vain huvikseni ja lapsuusaikaisen kiinnostukseni vuoksi hakea Porvoon Careeriaan opiskelemaan kampaajaksi. Olin nimittäin lapsena ollut kovin innostunut leikkimään kampaajaa ja kasvaessani isommaksi leikit jatkuivat niin, että tein ystävilleni kampauksia ja leikkasin heidän hiuksiaan. 

Aloitin suhteellisen hyvillä mielin opiskelut, vaikka hieman jännittikin uusi paikkakunta ja uudet ihmiset. Silti olin innostunut ja halukas oppimaan uusia kädentaitoja ja päästä tekemään käsilläni luovahkoa työtä. Ensimmäisinä päivinä pääsimmekin jo harjoittelemaan hiusten pesua ja kuivaamista tehtyämme ensin värisokeustestin ja muutaman muun pienen testin. Lisäksi ensimmäiset päivät kuluivat uusiin luokkatovereihin ja opettajiin tutustumisessa. 

Opintoni etenivät suhteellisen vaivattomasti. Opin melko nopeasti uudet asiat ja sain ensimmäisen harjoittelupaikkani helposti. Koin oppimani asiat mielekkäiksi. Opettajat olivat mukavia ja ottivat huomioon henkilökohtaisen nopeutetun opintopolkuni. Sain nopeasti uusia ystäviä muiltakin luokilta kuin omaltani. Pääsin myös kesätöihin ensimmäiseen harjoittelupaikkaani, jonka koin todella hyödylliseksi ja sain sieltä paljon itsevarmuutta toiselle vuodelleni.

Koulussa parasta olivat uudet ystävät, joista muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen hyvinkin läheisiksi sekä hyvät ja ystävälliset opettajat. Etenkin oma vastuuopettajani Katri Pokkinen on jäänyt mieleen. Hän jaksoi aina olla pirteä, ystävällinen, avulias ja kysellä kuinka opinnot sujuivat ja kuinka voin. Muutkin opettajani olivat aivan loistavia ja heidän kanssaan syntyi aivan erilainen dynamiikka kuin mihin olin tottunut aiempien opettajieni kanssa. Nautin suuresti värjäystunneista ja opettajatkin sen ilmeisesti huomasivat, sillä sain valmistuessani stipendin liittyen värjäykseen. 

Jos minun olisi aivan pakko jotain muuttaa omassa koulussani tai opintopolussani, muuttaisin opintojen tahtia hieman rauhallisemmaksi, sillä omat opintoni kestivät vain kaksi vuotta, koska ne nopeutuivat aiempien opintojeni suoritusten hyväksilukemisen vuoksi. Välillä tahti opinnoissa oli niin kova, etten uskonut kykeneväni pysymään mukana, saati valmistumaan ajallani. Mutta kiitos tukevien opettajien, ystävien sekä perheen, pystyin valmistumaan suunnitellussa ajassa ja suorittamaan kaikki näyttöni järkevästi. 

Meitä kannustettiin itse etsimään omat harjoittelupaikkamme. Koulu toki auttoi nimeämällä paikkoja, joissa oli aiemmin ollut opiskelijoita. Päädyin kysymään kauppakeskus Lundissa sijaitsevasta Hairlekiinista paikkaa sähköpostitse, liitteinä cv ja tietoja harjoittelujaksosta. Sain paikan lopulta melko helposti ensimmäisenä vuotenani. Harjoittelupaikka oli hyvä ja koin oppivani siellä paljon uusia hyödyllisiä asioita. Päädyin toisena vuotenani menemään samaan paikkaan harjoitteluun ja sain sieltä uudestaan kesätöitä. 

”Koulussa parasta olivat uudet ystävät, joista muutama on jäänyt valmistumisen jälkeen hyvinkin läheisiksi sekä hyvät ja ystävälliset opettajat.”

En välttämättä muuttaisi juurikaan mitään harjoittelujaksoistani. Koin omat jaksoni hyviksi ja hyödyllisiksi, mutta jos jotain olisi aivan pakko muuttaa, selkeyttäisin harjoittelua. Paikoittain koin jotkin harjoitteluun liittyvät asiat hieman hämmentäviksi enkä pysynyt mukana selityksissä. 

Minusta tuli hiusalalle pirteä ja ystävällinen kollega, joka on valmis auttamaan tarvittaessa ja on innokas oppimaan uutta. Olen yleensä aina ajallaan ja hoidan omat hommani parhaani mukaan ja tarvittaessa osaan pyytää apua. Olen sosiaalinen ja kiltti, minulle on kuulemma helppo jutella ja hiljaisia tai tylsiä hetkiä saa hakea. 

Itse en miellä olevani erityisen hyvä missään, mutta olen hyvä luovissa asioissa, kuten miettimään millainen uusi väri tai leikkaus asiakkaalle voisi sopia. Ainoa asia missä koen olevani ns. todella hyvä ovat sosiaaliset taitoni, mutta ne eivät varsinaisesti liity opintoihin, vaikka kyllä nekin taidot ovat kehittyneet opintojeni ohessa, sanoo Emilia vaatimattomasti.

Olen somettajana suhteellisen säännöllinen ja teen kaikki somepostaukseni sekä suomeksi että englanniksi. Pyrin tosiaan postaamaan Instagramissa säännöllisesti aina, kun olen töissä, ja pidän taukoa vain ollessani lomalla. Pyrin laittamaan kuvia monipuolisesti eri töistäni. 

Koen yrittäjyyden mielenkiintoisena ja sellaisena asiana, jonka haluan jossakin vaiheessa kokea. Olen ajatellut, että itse haluaisin aloittaa ensin palkallisena työntekijänä jossakin ketjukampaamossa, ja saatuani hieman omaa asiakaskuntaa ja vielä enemmän varmuutta työskentelyyni siirtyisin yrittäjäksi.

Kun aikaa kuluu, näen itseni yhä tällä alalla ja todennäköisimmin yrittäjänä ja sellaisena kampaajana, joka pyrkii pysymään mukana uusissa trendeissä ja ylläpitämään koulutustaan. Toivon siihen mennessä olevani taitavampi ja kykeneväisempi ammattilainen ja mahdollisesti erikoistunut värjäyksiin ja erilaisiin hiustyyppeihin, kuten kihariin hiuksiin. 

”Koen yrittäjyyden mielenkiintoisena ja sellaisena asiana, jonka haluan jossakin vaiheessa kokea.”

Saimme Emilialta vielä välitettäväksi terveiset Careerian uusille opiskelijoille:

 ”Muistakaa edetä omalla, itselle sopivalla tavalla. Vaikka jotkin asiat tuntuvat vaikeilta tai mahdottomilta, kaikki tuppaa järjestymään. Muistakaa, että tällä alalla oppii tekemällä ja virheistä oppii myös. 

Koululla on mahtavat ja mukavat opettajat ohjaamassa ja heille voi aina mennä juttelemaan. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin vatvomaan vaikeilta tuntuvia asioita. Itse nimittäin suuresti kaipaan välillä meidän ihanien opettajien tukea ja neuvoija alaan liittyvissä asioissa. Olen hyvin iloinen siitä, että opettajien kanssa syntyi niin hyvät välit, että koen voivani käydä koululla vielä valmistumisen jälkeenkin tervehtimässä ja juttelemassa opettajien ja entisten ryhmäläisteni kanssa.”

Kiitos, Emilia, ja onnea työuralle! 🌟