Pohdintaa ikigaista, osaamisesta, jaetuista oivalluksista ja sivistyksestä

28.2.2024

Pöydällä on avoin kirja ja täysi kahvikuppi. Henkilön kädet lepäävät pöydällä kirjan lähellä, oikeassa kädessä on kynä. Kirjan oikealle sivulle on piirretty kuva, jossa on neljä ympyrää. Ympyrät leikkaavat toisiaan niin, että keskelle muodostuu alue, joka on kaikille ympyröille yhteinen, siinä lukee ikigai.

Luin joitakin viikkoja sitten ikigaista, japanilaisesta käsitteestä, joka tarkoittaa elämän tarkoitusta, syytä olemassaoloon ja merkitystä elämään. Ikigai löytyy itsestä, ei ulkopuolelta. Ajatukseni siirtyivät työelämään, siihen miten optimitilanteessa kukin voisi työskennellä vahvuuksiensa ja sisäisen motivaationsa tukemissa tehtävissä. Mietin mitkä ovat edellytyksiä, joilla työryhmät, tiimit tai yhteistyö ylipäätään toimisi parhaiten. Jututin tekoäly Copilottia, joka jaksoikin kärsivällisesti keskustella kanssani. Copilot kertoi, että ikigain löytymisen voi aloittaa vastaamalla neljään kysymykseen: Mitä rakastat tehdä? Missä olet hyvä? Mitä maailma tarvitsee? Millä voit ansaita palkkasi? Ikigai löytyisi sieltä, missä nämä neljä ulottuvuutta kohtaavat.

Seuraavaksi ajatusteni virta kulki viime syksyyn ja opinnoissani olleeseen teemaan osaamisen kehittämisestä. Pienryhmässä työstimme aihetta laajentaen sen oikeastaan osaamisen johtamisen näkökulmaan asti, innostuimme ja opimme. Muistan opintojakson viimeisen päivän, jossa ryhmä kerrallaan esittelimme aikaansaannoksiamme. Jaoimme oppimaamme ja oivalluksiamme, opimme lisää toisiltamme, se oli vaikuttavaa ja innostavaa. Toteutamme Careeriassa vuosittain marraskuussa Luovuusluolan, jonka avulla saamme näkyväksi ja jaetuksi koko työyhteisöllemme henkilöstömme innovatiivisuutta ja oivalluksia. Syksyt kohti marraskuuta virittyvät Luovuusluolan edistymiseen ideoista äänestykseen ja tapahtumapäivään, jossa asiantuntijaraati valitsee voittajan ja yleisön suosikki julkistetaan. Luovuusluolan tiimissä arvioimme ja kehitämme systemaattisesti konseptia, jotta saisimme oivallukset jatkossa vielä paremmin esille ja tapahtumasta vielä sytyttävämmän. Väittäisin, että Luovuusluolan ehdokkaiden joukossa on niitä, jotka ovat löytäneet ikigainsa, niin innostavia ehdotukset ovat.

Työyhteisöissä toimimme usein monenlaisina ryhminä, tiimeinä, porukoina, joissa yksilöt yhdistyvät joksikin kokonaisuudeksi. Opinnoissa tulee inventoineeksi omaa osaamistaan säännöllisesti, mutta painottuen nimenomaan omaan osaamiseen ja sen kehittymiseen. Mietin miten yhdistää henkilökohtaiset ikigait strategiaan? Miten saada yhteisön osaaminen nousemaan uuteen ulottuvuuteen, niin että jokainen voisi kokea merkityksellisyyttä ja onnistumisia? Tuntea, että oma ikigai on läsnä, ja että yhteinen suunta on selkeä, ollaan yhteisönä tai organisaationa tekemässä osamme tässä yhteiskunnassa vastuullisesti ja hyvällä tavalla. Yhä uudelleen palaan pohdinnoissani vahvuuksiin, vuorovaikutuksen merkitykseen, motivaation lähteisiin, arvoihin, ja yhteisöihin, joissa puhalletaan yhteen hiileen. Siihen, että ikigai antaisi voimaa sisältä päin ja voima suuntautuisi kaikkien hyödyksi.

Puhumme ajanhallinnasta, kiireen tunnusta, tiiviistä kalenterimerkinnöistä ja minuutilleen alkavista Teams-palavereista. Puhumme tulevaisuuden osaamistarpeista, muutoksen paikoista ja ennakoinnista. Puhumme sujuvasta arjesta ja tietojohtamisesta päätöksen teon tukena. Tämä aika huutaa onnistumisten perään, kutsuu tulevaisuuspuhetta, jossa on läsnä hyväntahtoinen uteliaisuus ja mahdollisuudet. Miten pitää osaaminen ajassa kiinni, kehittää ja kehittyä, ja olla silti hetkessä levollisesti läsnä? Puhumme tekoälystä ja sen uhkista ja mahdollisuuksista. Tulevaisuuden osaamisen on oltava ajassa kiinni, tai mieluiten vahvasti etukenossa täsmäten vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Mitkä ovat tulevaisuuden ihmisen töitä? Kuinka inhimillinen tekoälystä kehittyy, haluaako sekin löytää ikigainsa?

Pohdin toimintamalleja, jotka mahdollistaisivat onnistumisia. Ja toisaalta; mikä jää jo turhaksi, tai olisi suorastaan haitaksi? Kuinka osaamisen ja kulttuurin kehittymistä voisi edistää ja kuinka tulisi tietoiseksi työyhteisön näkymättömistä normeista? Siitä, mikä on pinnan alla, mutta hyvin merkityksellistä. Mietin osaamista ja sen ulottuvuuksia. Pohdin sitä, kuinka paljon katsomme osaamattomuuteen, virheeseen tai puutteeseen sen sijaan että tutkisimme oivalluksia ja mahdollisuuksia, oppisimme onnistumisista? Näen osaamisen ilmenevän mallikkaan teknisen suorittamisen lisäksi ennen kaikkea henkisenä kapasiteettina, sivistyksenä ja voimavarana. Parhaimmillaan yhteisö olisi tosissaan ja silti hyvällä fiiliksellä uteliaasti eteenpäin menevä, ympärilleen katsova ja yhteiseen suuntaan uusiakin polkuja löytävä porukka.

Vuosi 2024 on sivistyksen teemavuosi. Kuuntelin tammikuun lopulla Educa-messuilla paneelikeskustelua, jossa arvovaltaiset osallistujat puhuivat sivistyksen puolesta ja tapahtuman otsikon mukaisesti pölyjä sivistyksen päältä pois pyyhkien. Kirjoitin muistisanoja ylös: Sivistys on peruspilari. Ilman sivistystä ei ole tulevaisuutta. Sivistys on vuorovaikutusta, kohtaamista ja ymmärrystä. Palaan ikigaihin, annatko kollegan, naapurin, ystävän, perheenjäsenen ja itsesi kuulla ikigainsa kutsun?

Päivi Koponen
Asiantuntija, laatu
Careeria

Lähteet:

Terve.fin julkaisu ikigaista

Careerian uutinen Luovuusluolasta